Eläimet osaa sitte olla ihan hassuja tietämättään. Tosiaan kuukauden koeajalla ollut Jilla-kani palautui minulle perjantaina ja Jillan kommellukset jatkuvat luonani tästä etiä päin. Koirani on tottunut talon muihin kolmeen kaniin ja paljoa niiden touhuista alkuaikojen jälkeen ole välittänyt. Jillassa sen sijaan taitaa olla jotain paljon mielenkiintoisempaa. Jillan päästin juoksentelemaan huoneistoon vapaaksi ja koira ei sitten millään malttanut päästää Jillaa silmistään. Koko ajan oli vahtimassa mihin likka juoksee. Välillä makuulleen koetti, että olis kanin tasolla. Kanin korvat ja naamataulu piti niin tarkkaan haistella läpi. Välillä tassulla tökittiin ja kahmaistiin lähestulkoon viereen. Halittiin ja pusittiin. Sitte piti yrittää 120 senttiseen kanin häkkiin tunkea sisään ja kun luukusta ei mahtunu sisää, nii piti silmät pyöreänä napittaa, et mitä se valkoinen kaveri sielä häkissä touhuaa. :D