On kyllä fiilikset ollu niin kohdillaan, ettei osaa edes sanoa, että mitä ne ovat sitte ollee. Kirjaimellisesti tuntunu, et sydän revitään pois paikaltaan. Mikään ole tuntunut onnistuvan. Liikaa elättänyt toiveita monesta asiasta, mutta pettymään on vain joutunut. Ihana pieni angstry merkintä, mutta voipahan jonnekin tästäkin purkaa edes. :DD

Eläimet osaa sitte olla ihan hassuja tietämättään. Tosiaan kuukauden koeajalla ollut Jilla-kani palautui minulle perjantaina ja Jillan kommellukset jatkuvat luonani tästä etiä päin. Koirani on tottunut talon muihin kolmeen kaniin ja paljoa niiden touhuista alkuaikojen jälkeen ole välittänyt. Jillassa sen sijaan taitaa olla jotain paljon mielenkiintoisempaa. Jillan päästin juoksentelemaan huoneistoon vapaaksi ja koira ei sitten millään malttanut päästää Jillaa silmistään. Koko ajan oli vahtimassa mihin likka juoksee. Välillä makuulleen koetti, että olis kanin tasolla. Kanin korvat ja naamataulu piti niin tarkkaan haistella läpi. Välillä tassulla tökittiin ja kahmaistiin lähestulkoon viereen. Halittiin ja pusittiin. Sitte piti yrittää 120 senttiseen kanin häkkiin tunkea sisään ja kun luukusta ei mahtunu sisää, nii piti silmät pyöreänä napittaa, et mitä se valkoinen kaveri sielä häkissä touhuaa. :D

Koetetaanpa saada tätä blogiharrastusta vihdoin ja viimein toimintaan, kerta niin kovasti on pitänyt kärvistellä kun ei millään ole saanut aikaiseksi julkaista materiaalia ja tullut lähestulkoon kateellisena muiden blogeja seurattua silleen "mieki tahdoooon ;^;". Ehkä tästä edespäin tulisi vähän aktiivisemmin materiaalia esiin - ei lupailla kuiten mitään. Uuden blogipäivyrin voisin lähteä metsästää tuon aikaisemman A4-kokoisen tilalle. Tarvis sellaisen kivuttomammin mukana kulkevan mallin, niin saisi paremmin ikuistettua erinnäisiä tilanteita arjen keskeltä.

Kuten tuosta kirjoituksen alussa nähtävästä kuvasta voi huomata, niin miun, Marzzan, altteri on ottanut suunnakseen muuttua toisenlaiseen suuntaan. Jotenkin kyllästytnyt ainaisiin koira-susihahmoihin ja kun itse henkilökohtaisesti tykkään kaneista suunnattoman paljon jo senkin lisäksi, että omistan kaniotuksia tällä hetkellä sellaiset 4 kpl koiravanhuksen lisäksi, niin tuntunut, että tässä voisi olla ideaa. Jonkin sortin kani-koirahirviöotus tästä on kehkeytymässä, mutta aika ja ideat näyttävät, mitä tästä tulee. <3

Hyvin kanipainotteinen viikonloppu on ollut jo taitelujen puolesta kuin myös elävässä elämässä.

Noin kuukauden koeajalla ollut Jilla (kääpiöluppa) palautui minulle takaisin, koska ei tullut toimeen toisen kanin kanssa uudessa perheessä ja hieman hyökkäilyn merkkejä näyttänyt (murinaa, käsille käymistä ja sen semmosta). Itseäni kohtaan Jilla ei kuitenkaan ole ennen eikä nyt käyttäytyny aggressiivisesti, että ehkä kyse on enempi sitten auktoriteetista. Yhtään en tiedä, mitä kanin kanssa nyt tekisi. Yrittääkö vielä uudelleen tutustuttaa Juksu-kanini kanssa, jolle alunperinkin olin tätä likkaa ajatellut parittaa kun poika kerta yksinään on. Jos nyt ihan ajan kanssa kun eihän Jilla ehtinyt kuin sen parisen kuukautta ennen tätä uuteen kotiin muuttoa minulla olla. Katsotaan...

Vielä tähän lopuksi tulisi eilen aloittamani ja tänään viimeistelemäni työ "Talven odotusta.". Suuresti ihmettelen, että missä se lumi täältä pohjoisesta viipyy kun tähän aikaan on jo muutamaan otteeseen ne lumet laskeutuneet maahan ja pakkastakin ollut enemmän. Ei siinä, että pakkasesta pitäisin, mutta lunta kaipaisisin luomaan valkeutta tähän synkkään horrokseen vetäytyneen luonnon päälle. :<